suurin on piippusytytin

Vaikka minulla olisi italialainen Il forno, mustaksi patinoitunut ja Rooman kivestä muurattu, ja vaikka polttopuut olisivat Toscanan oliivipuuta, mutta minulta puuttuisi piippusytytin, olisin vain savuun tukehtuva grilli-iolo ja hiilien turha puhaltaja.

Vaikka omistaisin teksasilaisen offset-smokerin, joka kumisee mustaa rautaa kuin höyryveturi, ja vaikka hallitsisin matalan lämmön salaisuudet, brisketin jokaisen syyn ja hickory-savun sielun, mutta minulta puuttuisi piippusytytin, jäisi tynnyri kylmäksi ja liha sitkeäksi.

Vaikka minulla olisi grillivälinesalkku täynnä heliseviä pihtejä, lämpömittareita, nahkahanskoja ja pitkää lastaa, ja vaikka osaisin kääntää pihvin juuri oikealla hetkellä, mutta minulta puuttuisi piippusytytin, olisi kaikki valmistelu turhaa ja briketit kosteat kuin marraskuu.

Vaikka seisoisin Suomen suven sydämessä tyynen järven rannalla, ja vaikka minulla olisi sylillinen rutikuivaa tuohta, marketin kalleimmat premium-hiilet ja mäyräkoiran kuoret liekin leyhyttämiseen, mutta minulta puuttuisi piippusytytin, olisin vain savua sotkeva tuulimylly, ja makkarani vaaleita kuin kesäyö.

Piippusytytin ei kiirehdi eikä raivoa.

Piippusytytin ei tarvitse sytytysnestettä.

Se ei leimahda turhaan eikä maistu petroolilta.

Se uskoo kuiviin sanomalehtiin, toivoo tasaista hehkua ja kestää vuodesta toiseen.

Juhannukset satavat veteen, savustimet ruostuvat ja hiilivedyt haihtuvat, mutta piippusytytin pysyy.